Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi.

Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja

x

Munakari - aavan meren äärellä

(Scroll down for English translation)

Munakari 1

Porin pohjoispuolen Kumppoosin saariryhmä, ovat kapeita nauhoja aavan meren ääressä. Meri säätelee luonnonolosuhteet ja vaikuttaa niin jäätalvien pituuteen kuin tyynien päivien määrään. Saaristomerelle ominainen suojaava ulkosaaristo puuttuu.


Meri tuntuu ja näkyy. Joinain vuosina ei pysyvää jääpeitettä tule edes sisäsaaristoon ja kerran pari vuosikymmenessä koko Selkämeren kattaa jää. Syksy on usein tuulinen ja ilmat tasaantuvat vasta uuden vuoden puolella. Meri alkaa jäätyä tavallisesti tammikuussa ja maaliskuussa jääpeite on laajimmillaan. Keväällä aurinko jaksaa lämmittää vasta toukokuussa ja jäät lähtevät tai palaavat lauttoina takaisin rannikolle tuulten mukana usein Vappuun saakka.


Kevään eteneminen tai syksyn tulo voi vaihdella vuosien välillä jopa kuukausia. Tämä heijastuu niin näiden saarien lajistoon kuin myös ihmisen toimiin. Jäiden lähtö määrittelee veden lämpenemisen aikataulun mistä seuraa, milloin silakka saapuu kudulle Kumppoosin saariston länsipuolen matalikoille. Kun kutu ajoittuu niin että selkälokin poikaset ovat kuoriutuneet, saavat ne hyvin ravintoa ja useampi poikanen selviää lentokykyiseksi ja muuttomatkalle.


Sama luonnon kiertokulku on mahdollistanut ihmiselle ravintoa. Ensin on opittu seuraamaan ennusmerkkejä ja sitten osattu valmistaa vene sekä pyydykset saaliin saamiseksi. Kansallispuiston alueella on kalastettu perinteisesti niin kiinteillä pyydyksillä kuin verkoillakin. Ammattimainen verkkokalastus on nyt käytännössä loppunut ja rysäkalastuksen tekniikka muuttunut huomattavasti viime vuosien aikana.


Selkämeren merilinnusto voi hyvin. Luontaista kannanvaihtelua havaitaan ja ilmiöön vaikuttaa suuri joukko muuttujia ilmastosta pienpetoihin. Tällä rannikkoalueella on myös linnustollisesti tärkeitä levähdys- ja sulkimisalueita. Vesilintujen muuttoreitti kulkee pitkin ulkosaaria ja direktiivilaji, selkälokki, pesii tällä alueella.


Joihinkin lintuyhdyskuntiin kohdistuu erilaisia ulkopuolisia häiriöitä kuten pesimäaikaisia käyntejä, veneliikennettä ja merikotkan predaatiota merimetson kohdalla, mutta nämä tekijät eivät ole tähän mennessä estäneet pesintöjä vaikka osittaista paikanvaihtoa onkin havaittu. Näistä syistä puiston käyntikohteet on valittu niin, että liikkuminen ei aiheuta normaalia suurempaa häiriötä ympäristölle. Aina on kuitenkin syytä muistaa toimia luonnon ehdoilla.


Selkämeri National Park / Munakari Island


Munakari Island – on the edge of the open sea


The small archipelagos of the Selkämeri region, such as the Kumppoosi Islands north of Pori, are made up of narrow strips of land at the edge of the open sea. Here it is the sea that dictates the natural conditions, and the sea has an influence on the length of the ice winters as well as the number of calm days. The protective influence of the outer archipelago, so typical of the Saaristomeri region, is missing.


The sea can be felt and seen. Some years find no permanent ice cover even in the inner archipelago, but once or twice a decade the whole Selkämeri region is covered by ice. The autumn is often windy and the weather only calms down after the New Year. The sea usually starts freezing up in January, and in March the ice cover is at its largest. In the spring, the warming effect of the sun starts biting only in May, and the winds will push the vast ice rafts to and fro in the coast area often up until early May.


The progress of the spring or the autumn can vary even months between years. This is reflected in the wildlife species on those islands, as well as in the human activities. The ice run has a decisive influence on the warming pace of the water and on the ensuing arrival of the Baltic Herring to spawn in the shallow waters to the west of the Kumppoosi Islands. When the spawning coincides with the hatching of the chicks of the Lesser Black-backed Gull, they get well nourished and consequently, more chicks make it to flight and to the autumn migration.


The same cycle of nature has made it possible for man to survive on the islands. First he had to understand how to follow the signs of nature and then he learned to build a boat and to make fishing gear to catch the fish. In the National Park region both fixed traps and net fishing have traditionally been used in the past. Today the net fishing has practically ended, and the techniques of fyke net fishing have seen a considerable change over the last few years.


The marine avifauna in the region fares well. The natural variations in the populations are influenced by a large number of factors from the changes in the climate to the predation of small carnivores. The coastal region also includes important staging and moulting areas. An important waterfowl migration route runs along the outer islands and the area is home to a conservation priority species, the Lesser Black-backed Gull.


Some bird colonies are exposed to a variety of external disturbances such as unauthorised human visits in the breeding area, boat traffic and the predation of the Cormorant populations by the White-tailed Eagle, but these disturbances have not so far resulted in the abandonment of breeding sites although some partial change of breeding location has been recorded. For these reasons the sites of visit in the National Park have been carefully selected to minimize the impact on the wildlife and environment.