Suomen ja Neuvostoliiton välillä käytiin talvisotaa 30.11.1939–13.3.1940. Sota alkoi Neuvostoliiton hyökkäyksellä, ja se päättyi 105 päivää myöhemmin solmittuun Moskovan rauhansopimukseen.
Suomessa oli varauduttu sotaan jo hyvissä ajoin. Asevoimien liikekannallepanoa valmisteltiin syksyllä 1939, ja lokakuun alussa lähetettiin reserviläisille kutsu saapua ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Iso-Enskerin meri- ja ilmavoimien vartioaseman sotapäiväkirjan kirjoittaja kersantti A. Etelätalo kertoo, miten ”lokakuun 7. päivänä sain määräyksen saapua ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Sain tehtäväkseni miehittää Iso-Enskerin luodon, johon kesän aikana oli rakennettu vartiotorni. Ahlaisten paikallispäälliköltä sain luettelon miehistä, jotka kokoonnuttua Ahlaisiin mukanani seuraavat vartioasemalle.”
Iso-Enskerin miehistö valmistautui tulevaan sotaan moninaisin toimin. Leiriä varustettiin, radiot ja puhelimet asennettiin, saaren puolustusta rakennettiin ja miehistön taitoja kehitettiin erilaisin oppitunnein ja harjoituksin. Sotapäiväkirjassa 21.11.1939 kerrotaan: ”K:lo 8–11 työpalvelus, laitettiin lännenpuoleisen rannan ampumakuoppia. Tähtäysharjoituksia. Klo 21 hälytys, luodon pohjoiskärjessä näkyy epäilyttäviä valoja. Kaksi miestä lähti ottamaan asiasta selvää. Oli kalastaja, joka oli ankkuroinut varjoon.”
Varsinaiset talvisodan rintamat sijaitsivat kaukana Satakunnasta, mutta silti sodan todellisuus näkyi ja tuntui. Esimerkiksi Porin kaupunkiin kohdistuneet ilmahyökkäykset aiheuttivat niin aineellisia tuhoja kuin ihmishenkien menetyksiäkin. Erityisesti Mäntyluodon satamaa, joka muodosti merkittävän yhteyden ulkomaailmaan, pommitettiin kaikkiaan 28 kertaa.
Iso-Enskerissä sotilaiden tehtävänä oli ilma- ja meriliikenteen tarkkailu. Vartiotornista ja rannoille rakennetuista kivipoteroista vahdittiin vihollisen sukellusveneitä, lentokoneita ja jäiden tulon myötä myös vihollisen latutoimintaa. Talvisodan aikana Iso-Enskeristä havaittiin 191 viholliskonetta, ja ilmahälytyksiä tuli sitäkin enemmän.
Sotilaiden sodanaikainen arki muodostui vartiointikierroksista ja tiedottamiseen liittyvistä työpalveluksista. Tiivistä yhteistyötä oli lähisaarten ja -alueiden asukkaiden kanssa: ruokaa noudettiin Ahlaisista, saunaan päästiin Anttoorassa ja varusteita vaihdettiin uusiin Reposaaressa. Reposaarelaiset veljekset Eino ja Erkki Sjögren muistelevat Satakunnan Kansan haastattelussa, miten he olivat 12-vuotiaina olleet talvisodassa muonitustehtävissä: ”Kun meillä oli hevonen, jouduimme kuljettamaan muonaa Reposaaren suojeluskunnan talolta ilmavalvojille Iso-Enskeriin saakka. Meidän piti ajaa kymmenen kilometriä jäätä pitkin kovilla pakkasilla, eikä kukaan kysellyt, miten pärjäät. Kerrankin olin keskellä lahtea, kun ylitseni lensi 14 pommikonetta pommittamaan Mäntyluodon satamaa. Ajoin Enskeriin, sieltä takaisin Reposaareen ja hain vielä kuorman muonaa meille kotiin majoitetuille ilmavalvojille.”
Yhteenveto vartioaseman sota-ajasta
Iso-Enskerin meri- ja ilmavoimien vartioaseman sotapäiväkirjan kirjoittaja kersantti A. Etelätalo toimi talvisodan aikana vartioaseman päällikkönä. Hän piti sotapäiväkirjaa Iso-Enskerin tapahtumista 7.10.1939–7.4.1940 välisen ajan. Sotapäiväkirjaa säilytetään Kansallisarkistossa, ja se löytyy Kansallisarkiston digitaaliarkistosta <http://digi.narc.fi/digi/>.
Seuraavassa on kersantti Etelätalon 14.3.1940 kirjoittama yhteenveto Iso-Enskerin vartioaseman sota-ajasta. Talvisota oli juuri päivää aikaisemmin päättynyt ja kirjoittaja tulkitsee tapahtumia katse tulevaan suunnaten:
" Sodan ankaran temmellyksen päättyessä ja elämän jälleen toisiin uomiin siirtyessä, tulkitsen muutamin sanoin toimintaamme vartioasemalla, joka ei varsinaisesti esiinny päiväpalvelumuistiinpanoista. Alan siitä hetkestä jolloin miehineni saavuin ja miehitin Iso-Enskerin meri- ja ilmavartioaseman. Toiminta alkoi ylimääräisellä reserviharjoitus kutsulla lokak. 7 p:nä. Saavuimme luodolle 20.30. Vartion vahvuus oli kaksi Aliups. ja yhdeksän miestä. Vartiointi tornissa alkoi 22.00. Kaksi miestä kerralla kahden tunnin vuorolla. Rauhanaikainen palvelus, joka kesti marrask. 30 päivään, oli vartiovuorolta vapaana oleville miehille, aseman vartiorakennusten laittoa ja vapaa-aikana harjoitusta tulevaa tehtäväämme varten. Vartiointi tornissa oli pääasiallisesti meriliikenteen valvomista, mikä toiminta on viestikirjoissa nähtävissä.
Lokak. 17 p:nä sain lisää miehiä tullen vahvuudeksi 4 aliups. ja 10 miestä. Eri tehtäviin tuli miehistön jako seuraavaksi: Tähystäjiä; K. Luodemäki, A. Stenvall, O. Granqvist. Merkinantajia; V. Euren, V. Ek, H. Helenius. Venemiehistöä; H. Sjögren, A. Sandberg, V. Elomaa, ja R. Lehto. Radisteina; V. Lehto ja A. Pohjola. Kokkina; E. Halminen.
Rauhanaikaisen toiminnan aikana useaan kertaan sattui hälytyksiä, jotka selvitystä varten usein hälytti miehet rantavaralle. Mitään erikoista eivät hälytykset osoittaneet, pääasiassa kalastajain liikkeitä, jotka ilmaston tai muun syyn takia oli pakoitettu käyttämään valoja tai muuten lähentymään asemaamme.
Alussa saimme muonan Ahlaisista, joka rakennusten mukana tuotiin. Tilanteen edelleen muuttuessa vakavammaksi, alkoi muonan saanti Reposaarelta, joka tuotiin viikottain veneellä. Maito on saatu Anttooran talosta, joka itse on haettu. Jääkelin tultua on muona tuotu hevosella.
Yhteys vart. keskukseen on pääasiassa ollut radio- ja vilkku. Liikenne asemien välillä on ollut vähäistä. Tarvittaissa on viestiä välitetty aseman ja vart. as. päällikön välillä henkilökohtaisesti. Posti on noudettu Reposaarelta.
Marrask.30 p:nä vihollisen itärajalla hyökätessä useista paikoista yli rajan, oli sota syttynyt. Se ennusti elämässämme vakavan käänteen, kun ei voinut aavistaa mitä kohdallemme on sattuva. Sen teorian, jonka olin suunnitellut, käsitti pääasiassa rannikkomme puolustamista, mereltä uhkaavaa maihinnousua. Onhan asemamme tärkeän merisataman läheisyydessä, mihin vihollinen kiinnittää huomionsa, yhteyksien muihin maihin katkaisemalla.
Sodan alkuaikoina jatkui meriliikenne. Mitään epäilyttävää ei havaittu. Ilmoitettiin kyllä, että Pohjanlahdella on päässyt vihollisen suk. ven. jotka mahdollisesti voisivat saada hävitystä aikaan.
Ankaran talven vuoksi meri jäätyi pitkälti, niin että suk. ven. vaara ei enää näyttänyt uhkaavan. Sen lisäksi alkoi vihollisen lentotoiminta rannikollamme.
Päivittäiset lentohälytykset ja vihollisen pommikoneiden liikehtiminen ja pommitukset Mäntyluodossa ja Reposaarella uusiutuivat.
Sodan aikana huomioin 191 vihollisen konetta, viestikirjat kuitenkin osoittavat luvun suuremmaksi. Sodan aikana myös kiinnitimme suurta huomiota laskuvarjohyppääjien toimintaan, joita monilla paikoilla vihollinen oli pudottanut. Kuitenkaan emme joutuneet tällaisten kanssa tekemisiin.
Nyt on rauha solmittu, 104 sotapäivää on takanamme.
Toimintamme asemalla jäi pääasiassa ilma- ja merivalvontaan. Olemme kuitenkin tehtävämme koettaneet tarkasti täyttää ja valmiina on oltu, minkälaiset tehtävät vaan olisivatkin eteemme sattuneet.
Rauhan nyt palattua, jatkuu toimintamme edelleen samanlaisena siksi kunnes ylipäällikkömme voi meidät komentaa jälleen jatkamaan rauhan toimiamme. Teemme kunniaa niille tuhansille aseveljillemme, jotka sankarikuolemallaan rajojamme suojelivat. Rauhan ehdot ovat meille ankarat, joihin en kuitenkaan koske.
Käännämme katseemme korkeimman puoleen. Hänellä on Synnyinmaamme kohtalo käsissään, kaiken hän voi taas hyväksi muuttaa.
Viel’ uusi päivä koittava on!
Iso-Enskerin vart. asemalla.
Kers. A. Etelätalo
vart.asem. päällikkö."