Selkämeren vedenalainen maailma -

Vedenalaista luontoa ja kulttuuriaarteita

Edellinen Vedenalaisen kasvillisuuden yleispiirteitä
Ravinteet kiihdyttävät levien kasvua Seuraava

Rakkolevä ja pikkuhauru (Laitakari)

Rakkolevää (Fucus vesiculosus) esiintyy runsaana koko Selkämeren alueella valoisilla, kovilla kalliopohjilla 2-8 metrin syvyydellä. Rakkoleväkasvustot tarjoavat ravintoa ja suojaa monille selkärangattomille sekä lisääntymisalueita kaloille. Rakkolevän esiintyminen kertoo merialueen hyvästä tilasta, sillä se tarvitsee runsaasti valoa eikä sen vuoksi menesty sameissa vesissä. Rakkolevän esiintymistä säätelevät veden suolapitoisuus, kirkkaus, ravinteisuus ja rehevöityminen sekä jääpeite, päällyslevien kasvu ja selkärangattomien aiheuttama laidunnuspaine. Rakkolevä on hyvin riippuvainen puhtaista elinoloista, sillä se tarvitsee kirkasta vettä ja auringonvaloa kasvuunsa. Rehevöityminen on vähentänyt selvästi rakkolevän määrää Selkämerellä. Selkämerellä esiintyy runsaana toinenkin rakkolevälajimme pikkuhauru, jonka uskotaan kehittyneen jääkauden jälkeen sopeutumalla Pohjanlahden erityisolosuhteisiin. Selkämeri on näiden kahden rakkolevälajin vaihettumisvyöhykettä, sillä kapealehtinen pikkuhauru viihtyy runsaana alueen pohjoisosissa eikä sitä tavata enää Saaristomerellä. Rakkolevä sen sijaan muuttuu harvinaisemmaksi Selkämeren pohjoisosaa kohden eikä se enää menesty vähäsuolaisessa Merenkurkussa.

Koordinaatit (WGS84): P 61˚3, 291' I 21˚12, 296'