Vanha luotsiasema (Ouraluoto)

Luotsausvelvollisuutta sivutoimena hoitaneita luotsitiloja perustettiin saaristoon jo 1500-luvulla. Varsinaisia luotsivartiotupia alettiin rakentaa enemmän vasta 1800-luvun puolivälissä. Rakennukset sijoitettiin korkeille kallioille ja niemien kärkiin, sinne mistä oli hyvä näköala kauas väylille. Tällöin luotsitoimintaa myös keskitettiin ja hajallaan sijainneita luotsitiloja lakkautettiin. Vaikeakulkuisesta saaristosta johtuen Suomessa oli poikkeuksellisen tiheä luotsiverkosto Ouraluodon luotsitoiminta Merikarvialla alkoi 1850-luvulla kaupankäynnin vilkastumisen seurauksena. Nykyinen kaksikerroksinen luotsitupa rakennettiin vuonna 1937 alkuperäisen vuodelta 1856 peräisin olevan luotsituvan paikalle. Vuonna 1916 Ouraluotoon rakennettiin venäläisiä sotilaita varten yöpymiskasarmi ja vartiotorni. Ns. ryssäntornin arvellaan olleen 24 m korkea. Torni pysyi pystyssä kolmekymmentä vuotta, ja luotsiaseman eteläpuolelta voi erottaa kivikasat, joiden keskellä tornin jalat olivat. Venäläiset sotilaat saatettiin kuitenkin vuoden 1918 sodan aikana pois saarelta. Suomen talvi- ja jatkosotien aikana 1939–1944 ns. ryssänkasarmissa asuivat Ouraluotoa miehittäneet suomalaiset sotilaat. Sittemmin kasarmirakennuksessa säilytettiin luotsien tarvikkeita. Ouraluodon luotsiaseman toiminta loppui vuonna 1968. Tämän jälkeen luotsiasema oli Rajavartiolaitoksen käytössä merivartijoiden tukikohtana vuoteen 2000 saakka, jolloin Ouraluoto siirtyi Merikarvian kunnan omistukseen.

Koordinaatit (WGS84): P 61˚49, 971' I 21˚20, 1'