Merkittävä kulttuuriympäristö (Säppi)

Vanhin tunnettu riukurakenteinen merimerkki Luvian Säppiin on erään tiedon mukaan pystytetty vuonna 1779. Riukurakenteen huipulla oli tynnyri, ja sen juurella poltettiin merkkitulia. Saaren tiedetään toimineen merimerkkinä ja merellä liikkujien tukikohtana jo kauan ennen tätäkin. Säpin valkoinen, 28 metriä korkea majakka valmistui vuonna 1873, ja sen on suunnitellut arkkitehti Axel Hampus Dahlström. Majakan alkuperäinen tiilijulkisivu on peittynyt vuonna 1936 valetun betonikuoren alle. Majakasta huolehti majakkamestari sekä kaksi majakanvartijaa. Majakka automatisoitiin vuonna 1962, ja nykyään majakka saa virtansa aurinkopaneeleista. Majakanvartijoiden ja majakkamestarin asuinrakennukset sekä aitta muodostavat majakan juurelle suorakaiteen muotoisen pihapiirin. Rakennukset ovat säilyttäneet ilmeensä hyvin, mutta osa pihapiirin ulkopuolisista rakennuksista on tuhoutunut. Majakan pihapiiristä erillään saaren länsirannalla sijaitsevat Säpin luotsiaseman rakennukset. Vuonna 1871 valmistunut yksikerroksinen kookkaalla tähystystornilla varustettu vartiotupa on tyypillinen 1800-luvun lopun luotsivartiotupa. Luotsiasema oli miehitettynä avoveden aikana aina vuoteen 1955, jolloin sen toiminta Säpissä lopetettiin. Yhdessä luotsiaseman kanssa Säpin majakkayhteisö muodostaa merkittävän kulttuuriympäristön. Säppi on poikkeuksellisen hyvin säilynyt esimerkki 1800-luvun miehitetystä majakasta, ja kulttuuriympäristö kertoo mielenkiintoisella tavalla omavaraistaloudessa eläneen yhteisön elämästä.

Koordinaatit (WGS84): P 61˚28, 657' I 21˚20, 858'