Pohjanlahden korkein majakka

Majakat ovat valaistuja merimerkkejä, jotka helpottavat avomerellä kulkevien laivojen navigointia, estävät näitä ajautumasta liian lähelle rannikkoa, varoittavat karikoista tai opastavat saaristoon vievien väylien alkuun. Jokaisella majakalla on oma valorytminsä, josta tiedetään minkä majakan valo on kyseessä. Majakat koettiin aikoinaan tulevaisuuteen katsovan ja järjestäytyneen yhteiskunnan symboleiksi. Majakkamestarit ja majakanvartijat olivat hyvin palkattuja erityisammattilaisia, jotka hoitivat vastuullista virkaa aikansa huipputeknologialla. Nykyään automaatio on korvannut ihmistyön. Majakoiden merkitys navigoinnissa on lähes kadonnut navigointilaitteiden kehittymisen myötä. Isonkarin saaren näkymää Kustavissa hallitsee 49,4 metriä korkea majakka, joka on Bengtskärin jälkeen Suomen toiseksi korkein majakka. Suomen siirryttyä Venäjän vallan alle vuonna 1809 päätettiin Isoonkariin rakentaa majakka uutta Ruotsin saariston kiertävää Pohjanmaalta Itämerelle kulkevaa purjehdusreittiä varten. Majakan suunnitteli luotsimajuri Gustaf Brodd. Isonkarin majakka valmistui pääosin venäläismiesten voimin vuonna 1833, ja se oli Suomen kolmas majakka. Vuonna 1889 majakan ulkoseinät maalattiin puna-valkoraitaisiksi. Vuonna 1933 majakka sai peruskorjauksen yhteydessä betonikuoren ja mustavalkoisen värityksen. Talvisodan aikaan majakka aiottiin räjäyttää, mutta räjäytysaikeet peruttiin viime hetkellä, kun ymmärrettiin, että räjäytyksen jäljet talvisessa saaressa toimisivat parempana maamerkkinä Neuvostoliiton pommikoneille kuin majakka. 1986 majakan väritys muutettiin takaisin punavalkoraitaiseksi. Majakan yhteydessä on säilynyt merkittävä, henkilökunnan asuinrakennusten kokonaisuus. Majakan henkilökuntaa työskenteli saarella aina vuoteen 1986 saakka.

Koordinaatit (WGS84): P 60˚43, 76' I 21˚0, 684'