Saariston kalamajat (Räyhät)

Kalojen liikkuminen veden lämpötilan mukaan sisäsaaristosta ulkoluodoille pani kalastajat seuraamaan niitä vuodenkierron mukaan. Soutu- ja purjehdusmatkojen piteneminen aiheutti sen, että saaristossa tarvittiin kausiasumuksia hyvien kalavesien lähelle. Nämä kalamajat kuuluvat olennaisena osana Selkämeren kalastusperinteeseen. Ne ovat jatkumoa tomtning-jäännöksille ja 1500–1600-luvulta alkaen rakennetuille kalasaunoille. Kalamajojen vanhimmat tunnetut muodot ovat yksinäistupia, joissa on myöhemmin rakennettu lautarakenteinen eteistila, jota on käytetty verkkojen kuivatukseen ja puhdistukseen. Kalamajojen käyttötarkoitus on periaatteessa säilynyt 1900-luvun loppuun asti. Kalastuksen kehityksen myötä verkkojen käsittelyyn ei enää tarvittu useaa miestä samanaikaisesti, mikä vaikutti uudempien kalamajojen kokoon. Kalastuksen muuttuminen elinkeinoista yhä enemmän vapaa-ajan harrastukseksi on muuttanut kalamajaperinnettä vähitellen kesämökkimäisempään suuntaan, jolloin alkuperäinen käyttö- ja rakennustapa on hiljalleen painunut menneisyyteen. Suuri osa kalamajoista onkin tuhoutunut tai niiden kunto on alkanut heikentyä huollon puutteessa. Kansallispuistossa sijaitsevia kalamajoja on alettu kunnostamaan joko säilymään maamerkkinä maisemassa tai päivätuvaksi kansallispuistossa vierailevien käyttöön.

Idän-Räyhän kalamaja oli ennen kunnostusta harmaapintainen ja sen vuorilaudoitus oli osin lahonnut. Nyt pystyasentoinen vuorilaudoitus on nyt osittain uusittu ja maalattu punaiseksi. 

Koordinaatit (WGS84): P 61˚29, 25' I 21˚27, 47'