Kalastuksen jälkiä (Hamskeri)

Kalastus on aina ollut tärkeä osa saariston ja rannikon ihmisten elämää. Kalastuksesta on kuitenkin jäänyt saarille varsin vähän merkkejä, ja nekin ovat usein vaikeita tulkita ja ajoittaa. Parhaassa tapauksessa rannansiirtymisen avulla voidaan saada vihiä niiden iästä. Varhaisimpina aikoina kalastajat rakensivat ulkoluodoilla yöpymistä varten yksinkertaisia suojapaikkoja siten, että kivikkoon tai kallioille raivattiin tasainen maalattia, jolla venekunta mahtui nukkumaan. Sen ympärille ladottiin lohkareista matala muuri, tai niin, että siirtolohkare muodosti yhden seinän. Suojan päälle tuotiin veneestä kattorakenteeksi masto, airot ja muuta pyöröpuuta. Rakenne peitettiin purjeella, ja näin tilapäinen yöpymissuoja oli valmis. Näitä rakenteita sanotaan yöpymissuojiksi eli tomtning-jäännöksiksi. Tilapäisiä ne olivat sikäli, että kattotarvikkeet vietiin mennessä luultavasti pois, mutta pysyviä siinä mielessä, että samoja rakenteita käytettiin pitkiä aikoja. Kalastustukikohdissa on majojen perustusten lisäksi myös muita rakenteita, kuten kivistä koottuja kalankäsittelyyn tarkoitettuja uuneja, verkonkuivatuspaikkoja, purjehdusmerkkejä ja kalliopiirroksia. Jossakin vaiheessa, viimeistään 1600-luvulla, ulkoluodoille alettiin rakentaa kalatupia eli kalasaunoja. Ne olivat yksinkertaisia, hirrestä salvottuja ja myöhemmin lautarakenteisia. Vanhimmista on enää raunioita jäljellä. Vanhimmat säilyneet kalatuvat ovat 1800-luvulta. Tämä Hamskerin suurin tomtning-jäännökseksi arveltu kivikehä on harvinaisen suuri. Kuvassa näkyvät ihmiset seisovat muurin reunojen vieressä.

Koordinaatit (WGS84): P61° 50.531' I21° 19.855'