Lyökin pooki (Lyökinmaa, Uusikaupunki)

Pyhämaan edustalla on saari, jota kutsutaan monella nimellä: Lyökki, Pookinmaa ja Lyökinmaa. Saarella on kivinen tunnusmajakka eli pooki, joka on rakennettu vuonna 1757. Se on Suomen vanhin säilynyt tunnusmajakka, mikä tekee saaresta kulttuurisesti hyvin arvokkaan. Lyökin itäpuolitse kulkee ikivanha Turun - Pohjanmaan saaristoväylä ja alueella on ollut luotsitoimintaa jo ennen pookin rakentamista. Lähes puuton, matalaa katajapensaikkoa kasvava Pookinmaa on kallioinen ja arvokas sekä linnustoltaan että muulta luonnoltaan. Se kuuluu Natura 2000 -alueeseen ja on yksityisessä omistuksessa olevaa luonnonsuojelualuetta. Saarella liikkuminen on kielletty 1.4. - 30.6. Pookirakennus ei ole avoinna yleisölle eikä saarella ole laituria. Vuodesta 2000 alkaen pookirakennus on ollut Ulkosaariyhdistyksen omistuksessa. Yhdistys on kunnostanut rakennusta Museoviraston, Suomen majakkaseuran ja useiden muiden tahojen tuella mm. uusimalla sen lyijykaton ja huonoon kuntoon päässeen rappauksen. Lisätietoja kunnostuksesta Suomen Majakkaseuran sivuilta. 

Pookin historiaa

Lyökin 16,5 m korkea pooki on Orrengrundin lisäksi eteläisen Suomen ainoita tunnusmajakoita, joita ei hävitetty Suomen sodassa 1808-1809. Se on myös yksi harvoista merimerkiestä, jotka ovat säästyneet merimerkkien järjestelmälliseltä tuhoamiselta myöhemmissäkin sodissa. Luodolla lienee ollut jonkinlainen merimerkki jo ennen nykyisen pookin rakentamista. Sen seinät on muurattu luonnonkivestä ja saarelta louhitusta graniitista. Tornin kupera ylöosa on rakennettu tiilistä ja päällystetty paksulla lyijylevyllä. Pookin ulkopintaan on maalattu neljästä suorakaiteesta muodostuva punavalkoinen ruudukko. Alaosan halkaisija on 6,8 m ja yläosan 3,5 m.

Alueen muut kohteet: Lyökin pooki sisältä

Koordinaatit (WGS84): P 60˚56, 69' I 21˚8, 295'