Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi.

Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja

x

Vekara on 40 hehtaarin kokoinen saari Uudenkaupungin edustalla, aivan ulkomeren laidalla. 25 kilometrin päässä Uudestakaupungista sijaitsevaa Vekaraa on käytetty kalastus- ja hylkeenpyyntimatkoilla tiettävästi niistä ajoista lähtien, kun saari on paljastunut merestä noin 2000 vuotta sitten. Saaren huomionarvoisia ominaisuuksia ovat rikas geologia, luonto ja merellinen kulttuurihistoria. Viimeksi mainittuun kuuluu niin kalastusta kuin pirtun salakuljetustakin. Vekaran asutus alkoi vakiintua ensimmäisen torpan rakennustöillä vuonna 1843. Vuonna 1846 saarelle rakennettiin jo toista torppaa, ja ympärivuotisesti Vekara on ollut asuttuna viimeistään vuodesta 1854 lähtien. Aikoinaan saarella oli yksi lehmä joka talossa. Saaren ympärivuotinen asutus loppui 1950-luvulla. Punainen asuinrakennus on säilynyt rakentamisajoista asti. Vekarassa järjestettiin kesinä 2012 ja 2013 Metsähallituksen ja Kansainvälisen vapaaehtoistyö ry:n kansainvälinen talkooleiri, joiden aikana vanhaa kalastajatilaa ja yli satavuotiasta asuintaloa korjattiin. Kuvassa leiriläiset ovat työn touhussa.

Elinkeinoja: metsästys

Saaristolaisten elinkeinoihin kuului kalastuksen ja karjanpidon lisäksi myös metsästys. Hylkeiden perässä lähdettiin vuorokausienkin pituisille jahtiretkille. Tämä metsästysmuoto oli vaarallinen ja eksymisiä ja hukkumisiakin sattui toisinaan. Onnistuessaan jääpyynti kuitenkin palkitsi. Hylkeestä saatiin nahkaa, rasvaa ja lihaa. Hylkeenrasvasta, eli traanista, keitettiin arvoksta öljyä, jota käytettiin ruuanvalmistukseen, polttoöljynä, nahkan ja turkisten parkitsemisessa ja jopa metallin pinnoittamisessa.

Elinkeinoja: kalastus

Vekara on ainoita Selkämerellä sijaitsevista saarista, jolla on elänyt perinteinen kalastajayhteisö. Suurin osa saariston vakituisista asukkaista ovat tyypillisesti olleet majakoiden tai puolustuslaitoksen virkamiehiä. Vekaran kalaisat vedet ja erityisesti silakka olivat saarelaisten elinehto. Kalat hyödynnettiin kokonaan, edes perkeitä ei heitetty lokeille, vaan ne kuivattiin erityisessä linnuilta suojatussa kuivauslaatikossa ja keitettiin talvisaikaan laiduneläimille ruuaksi.

Alueen muut kohteet: Lampaat luonnonhoitajina, Monimuotoista kasvistoa Vekarassa, Monipuolista linnustoa Vekarassa, Vekaran saaren geologiaa

Koordinaatit (WGS84): P 60˚50, 357' I 21˚1, 824'

Laajenna kartta

Avainsanat: Rakennusperintö, Kulttuurimaisema